Runoelmia

Me kuljimme vaunuissa kahden

Me kuljimme vaunuissa kahden
Yön seljässä pimein päin;
Ja armaasti vierisi aika
Kuin lasten leikkiväin.

Mut annas aamu kun koitti,
Niin väliimme – lempo ties
Kuin – kömpinynnä on Amor,
Tuo sokea matkamies.