Runoelmia

Näin unissani miehen lystikkään

Näin unissani miehen lystikkään;
Hän hitiöillä otti askeleita;
Ol' yllään hienoimpia hepaleita,
Mut alla tahra, ryönä järkiään.

Hän alta oli kurjin miehiään,
Vaan päält' ei ilman arvon-osotteita;
Työns' oli urhon töiden reimakkeita;
Kuin mahtimies hän toimi tykkänään.

"Ja tiedäs, ken se on! Käy katsomaan!"
Näin virkkaa uniukko kurillaan,
Ja tämän peilikuvan nähdä saammen.

Tuo mies käy vihkituoliin: morsian
On kultani. He lausuu: "rakastan!"
Ja tuhat perkelettä ilkkuu: "amen!"