Runoelmia

Vuoret, linnat kuvastuvat

Vuoret, linnat kuvastuvat
Rheinin kalvoon päilyvään,
Laiva luisuu leikitellen,
Päivänpaiste-kehässään.

Rauhallisna katsastelen
Kultalaineen liikuntaa;
Pohjukassa poven tunteet
Salaisimmat havahtaa.

Tuttavasti tervehdellen
Viettää virta korskea;
Mut sun tunnen – kaunis kuori,
Allas yö ja kuolema.

Päällä halu, alla oikut,
Kuva olet armahan!
Noinpa hänkin päilyy, nuokkuu,
Hymyellen vastahan.