NELJÄS NÄYTÖS
Uhrivaaran laella, jossa vanha kelohonka, ja sen edessä kivipaasi, jossa uhrilihoja ja uhrihalkoja. Hongan ympärillä istumakiviä. Siihen on kiinnitetty epäjumalan kuvia, lappalaisen näköinen, kädet ojona, toisessa malja; juurella lähde. Taka-alalla avara metsä- ja järvimaisema.—Mäen rinteessä alempana näkyy Panula.– Oikealla Panun taikamaja kalliossa, irvistelevine karhun- ja ketunkalloineen. Keväinen aamuyö.
(PANUN EMÄNTÄ ja HELUNA.)
PANUN EMÄNTÄ (hiipii taikamajan ympärillä, kuiskaa kaukaa, mutta ei uskalla tulla lähelle; on ilmeisen tuskan vallassa) Jouko!—Ei se kuule enkä uskalla minä huutaa. Ristiä suutele ja rintaan paina!—Koko yön on siellä vaikeroinut. Äsken kouristi enkä päässyt pitelemään. Se sitä aina helpottaisi, kun saisin pidellä. Voi meitä, voi! Voi minua, että käärmeen tapoin! En olisi tappanut, ei olisi Joukoon mennyt. Ei päästy pakenemaan.
HELUNA
Minä kohta pääsen; näiden uhrijuhlain jälestä lähden.
EMÄNTÄ Elä minua heitä … mitenkä minä, jos sinäkin. Odota, ehkä hänestä heittäjä lähtee … yhdessä pakenemme—
HELUNA
Ei lähde heittäjä, kenehen on kerran mennyt.
EMÄNTÄ
Voi, voi, et edes sinä niin sanoisi!
HELUNA
Tulkaa pois, emäntä … jos Panu tulee … minua pelottaa.
EMÄNTÄ En lähde, ennenkun se sen sieltä päästää … pyhä risti häntä suojelkoon!
HELUNA
Tullaan.
(Juoksee pois, EMÄNTÄ piilottautuu majan taa.) (JORMA, KARI ja KARITAR nousevat polkua vasemmalta.)
JORMA (osoittaen epäjumalaa) Voi sinuas variksen pelätti, mikä olet! Voi sinuas narrikansan kuvatos, minkä tietäjäsi on siihen, esi-isäin pyhään puuhun kytkenyt, jonka juurella haltijan oma lähde kumpuaa! Mikä rähjä, mikä vinosuu, vääräsääri, kierosilmä lappalainen—luulee hänessä suuren haltijan asuvan! Tuossako, ihmiskäsin tehdyssä ihmisen kuvassa haltija mieluummin asuisi kuin omassa kasvattamassaan puussa, jonka siemenen kylvi siihen salojen siintäväin keskeen, vetten välkkyvien vaiheelle? Näettekö, kuinka tuo irvihammas ahnaasti kättänsä ojentaa almua anoen— omansa epäjumala olet Panulle, joka ei muusta tiedä kuin voitosta ja saaliista ja semmoiseksi kaltaisekseen jumalansakin laatii, esikuvaksi itselleen ja muille. En voi minä enää heimon yhteisiin uhreihin osaa ottaa, yksin täytyy tullakseni, omat pyhät pitääkseni!
KARITAR Kun ei ole sitä, joka hänet irvihampaan tuosta irti kiskoisi ja suulleen kallioon syöksisi.
JORMA Paikka on pyhä, joskin häntä häväistänee. Et saa pyhällä uhrivaaralla tehdä väkivaltaa pedollekaan, vaikka olisi karjaasi kaatanut. Itse haltija häpeänsä kostakoon—ja kerran kostaa!—Uskon aikain parempain kerran vielä koittavan. Vielä palaa Väinö, pyhät vuoret puhdistaa, vanhat haltijat entiseen valtaansa asettaa. Lahoo, ränstyy, mätänee käsin tehty kuva, sadat vuodet seisoo jumalain puu—ja jos kerran kaatuu, jo toiset juurestaan versoo. Sinulle uhraan, ainoani annan, viimeiset aarteeni eteesi kannan.
(Mene uhripuun luo ja toimittaa uhrin.)
KARITAR
JORMA
(Tuuli humahtaa puussa.)
Otollinen oli uhrini, ei ole haltija vielä meihin vihastunut.—Kari, kanna sinäkin uhrisi pyhälle puulle! Elä siinä synkkänä seiso!
KARI (katkerasti)
Minä kannan uhrini Panun puujumalalle.
JORMA
Mitä sanot?
KARI
Panun itsensä uhriksi kannan (näyttää vaatteesta tehtyä nukkea.)
JORMA
Panun oma kuva—kädet selän taa sidotut. Sitäkö aiot?
KARI Oman jumalansa kädestä tuomionsa saakoon! Nyt tietää: missä ikinä kulkenee, ansa jalan alla vaanii.
JORMA
Et saane satimeesi Panua sinä.
KARI Minä opastan, toiset tien käyvät; minä otuksen kierrän ja osoitan, toiset pyydystävät. On vielä ennen iltaa papin köysissä Panu ja minä köyden päästä pitelen.
JORMA Uhkasi asehin uudesti tulevansa, vaan en olisi tuota suonut, en suonut sinun häntä tänne opastavan, en itsenään uhripyhänä.
KARI
Olisi tullut tuomattani.
JORMA Kari! Lähde täältä kanssani! Teemme niinkuin teki Väinö, pois kaukenemme, kosket sauvomme, suvannot soudamme, selät suuret lehtipurjeessa viilettelemme, haemme hiljaisen poukaman, hiekkarantaisen, siihen kolmilaitamme kokastamme ja kuusen juureen majamme kyhäsemme—on siellä kalasia vesiä, on ansamaita, on koppelokankaita, on teerivaaroja—hyvät haltijat mukana seuraa, pahat tänne jääkööt!—Väinön tiedon turvaan viemme, soiton suuren suojaan saatamme, ett'ei sotkis vieras virttä, ruotsi rikkoisi säveltä.
KARITAR
Lähdemme, Kari…
KARI Ei saisi rintani rauhaa siellä, salot synkkinä seisoisivat, peikot puun juurilla jurottaisivat, kosket kostoa huutaisivat. Panun antama isku yöt päivät päälakeani pakottaa. (Menee.)
KARITAR Musta on mielensä, unettomat ovat yönsä, ei ole pyynnistään ei metsästyksestään, Kullervona kulkee hän kostoansa hautoen.
KARI (tulee takaisin)
Onko paljon saapunut uhrikansaa?
JORMA Ei puoltakaan entisestään. Yhä vähenevät; laumoittain heitä Kontolassa kulkee.
KARI
Onko aseita miehillä?
JORMA (hiukan moittien)
Ei aseellisina uhreihin tulla, senhän tiennet.
(Menevät.)
EMÄNTÄ (tulee)
Nyt sitä taas heittää.
(Vetäytyy pois, kun näkee PANUN ja ILPON tulevan.)
PANU (on täysissä noidan tamineissa, päässä huuhkajan höyhenistä tehty takki, hihoissa ja harteilla kirjavia nauhoja, punanen paita, kädessä taikarumpu.)
Vai nurisevat taas?
ILPO Uhriverojen paljoutta paheksuvat, huonoa riistavuotta valittavat. Sinun syyksesi sanovat. Ei ole muka taioistasi apua; Lappiin metsän riista vierii, Kontolan alavesiin veden vilja valuu.
PANU
Se on se vanha virsi. Sitä aina veisaavat, kun uhrata täytyy.
ILPO Eivät sano Kiesuksen uhreja kysyvän. Kehuvat jo muutamat juhannusjuhlille Kontolaan lähtevänsä.
PANU Sano heille, että kohta palaa riista moninkertaisena takaisin, niinkuin on aina ennenkin palannut, kun uhrit oikein toimitetaan. Tänä vuonna uusille haltijoille uhrataan ja uudet on uhraajat. Ei Panu enää yksin uhria toimita. On toverinaan oma poikansa, tietäjä kohta isäänsä isompi.
ILPO
Tule heille se itse selittämään.
PANU En jouda, aika on tärkeä, hetki on tullut. Järjestä juhlasaattue. Kun aurinko on oman korkeutensa metsän rannasta noussut ja teeren ensi kuherruksen kuulette, te liikkeelle lähdette ja minä täältä joukon kanssa pyhän vaaran veräjälle vastaanne tulen. (Emäntä tulee) Mitä täällä teet? (Ilpolle) Mene, Ilpo, ja tee niinkuin sanoin. (Ilpo menee epäröiden) Mitä täällä teet? Talo täynnä vieraita ja emäntä täällä kuleksii! Mene hoitamaan vieraita!—Etkö saa sanaa suustasi?
EMÄNTÄ (rukoillen) Elä hyvä Panu, elä häntä nyt enempi kiusaa. Päästä hänet pois … anna minun viedä hänet kotiin … elä lastasi menetä—se on sairas … sitä pelottaa … etkö kuule, kuinka valittaa…
PANU
Hän haltijata haastattelee … tietäjäksi valmistelekse.
EMÄNTÄ Eihän hänestä tietäjäksi … vasta vuoteelta nousi ja nyt tuonne telkitsit.
PANU
Mene tiehesi täältä!—Tulee tietäjä isäänsä isompi.—Tiehesi täältä.
Pois vaimo saastainen pyhästä toimituksesta (ajaa pois Emännän.)
PANU (avaa majan oven) Jouko!—Se on vielä haltijan lumoissa … silmät killuu kuin elukan silmät pimeässä—henki tulena palaa—palakoon!—pysyköön lovessa niin kauvan kun haltija pitää (aikoo hiljaa sulkea oven, mutta samassa)
JOUKO (hyppää ulos parahtaen niinkuin takaa-ajettu.)
PANU
Joko päästi?—Elä pelkää, Jouko…
JOUKO (sopottaen)
Helvettiin, helvettiin! Ei armoa, ei armoa!—
PANU
Ei ole vielä ihan päässyt.—Näitkö haltijan?
JOUKO (lyhyesti ja hätäisesti)
En nähnyt.
PANU
Etkö mitänä nähnyt?
JOUKO
Näin.
PANU
Mitä näit?
JOUKO
Näin papin.
PANU Ei tullut Reidan henki luoksesi lovessa?—Et häntä nähnyt?—Et mitään kuullut?—Elähän vapise!
JOUKO (surkeasti) Anna minun mennä kotiin, isä. On paha ollakseni … päätäni huimaa … sydäntä etoo.
PANU
Etooko? Se on käärme, Reidan henki.
JOUKO
Päästä minut siitä … loihde pois … se minut muuten tappaa.
PANU Ei tapa … elämän hengen antaa. Se sinussa aina pysyköön, elköön sinusta koskaan muuanne menkö. Niin kauvan kun käärme sisässäsi, niin kauvan sinussa Reidan henki, niin kauvan kun sinussa Reidan henki, niin kauvan Panujen suvussa tietäjäin taito.
JOUKO
A-anna minun mennä äidin luo.
PANU (On käynyt majassa ottamassa kontin, josta alkaa purkaa tavaraa.) Ei ole toista tietäjäksi niin valmista kuin sinä—äitisi kohdussa sinut siksi jo pyhitin. Nyt olet valmis tietäjän toimeen pyhitettäväksi ja hänen pukuunsa puettavaksi. Yhdessä uhrihärän teurastamme, kaksin kaikki toimitamme. Sinun kauttasi haltijat puhuvat, sinulle mielensä ilmoittavat, minä tahtonsa toimitan. Puemme päällesi tietäjän vaatteet —riisu pois virsu—täss' on Reidan poronkoivet—näetkö?
JOUKO
Näen.
PANU Hänet voitettuani ne hänen jalastaan riistin. Täss' on hänen patalakkinsa—(painaa sen Joukon päähän)—tässä hänen peskinsä ja paitansa—
JOUKO
Niin—
PANU Tässä taikarumpunsa—(ripustaa sen kaulaan.)—Tässä tämä kallonsa, jolla pyhästä lähteestä vettä päähäsi valelen. Siinä on vielä käärmeen vuodevillat. Se kuoli samana hetkenä kuin sinä loveen lankesit—ruumis kuoli, henki sinuun meni.
JOUKO
Ei se silloin kuollut?
PANU Eikö silloin? Milloinkas? Elä puhu joutavia! Silloin siitä henki lähti!—Riisu vaatteesi, päästä kaikki päältäsi! Päivä kohta valkenee. Ota pois ihokkaasikin.—Mikä nauha sinulla on kaulassasi? Taikapussi antamani. Se otetaan nyt pois, sijaan pannaan tämä helminauha, Reidan hampaista tehty—kilkkaa, kalkkaa!—Mikä on tämä—näytä—miksi pidät kiinni siitä? (repäsee esiin ristin, jota JOUKO on puristanut käteensä.)
JOUKO (parkaisten) Nyt se sen näki! Nyt se tappaa! Auta pappi! auta pappi! Auta Kiesus armias! Isä, Poika ja Pyhä Henki!—Äiti!
(Riuhtasekse irti, heittää rummun kaulastaan, kaataa PANUN, kaatuu itse, nousee ylös ja syöksee ulos.)
EMÄNTÄ (tulee esiin ja juoksee JOUKON jälkeen)
Jouko!—Elä mene … elä mene sinne!
PANU (ei ole huomannut, minne Jouko meni. Seisoo tyrmetyksissään risti kädessä) Minne se meni? Haltijansako sen vei?—Mitä se huusi?—»Auta Kiesus armias»—»Pyhä Maar—»! Mikä tämä on?—Risti!—Joukon kaulassa?—Huusi Kiesusta avukseen! Huusi Pyhää Maariata! Isää, poikaa ja pyhää—Jouko? Jouko kristitty! Salakristitty?—Voi saastaista—! Kirottu sinä kelvoton, epäsikiö—isäsi häpäsijä—sukusi saasta!—Tuonne sinut manoan vuoren rautaisen rakohon—kahden kallion välihin—paru siellä painajainen, kiru siellä kiusajainen vuoren rotkoissa syvissä, jost' et pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä … et kenenkänä laskemalla, et sanalla suurimmalla, et edes oman isäsi! (On juoksennellut edestakaisin, särkenyt taikarummun, murskannut pääkallon kiveen.– Karkaa puujumalan kimppuun.) Annoit tapahtua—et auttaa osannut—omalla uhrivaarallasi, omana uhripäivänäsi—lahopökkelö olet—et jumala mikään— variksen pelätti—mikä sinulla on siinä? (huomaa Karin paneman nuken.) Oma kuvani?—Tuomittu!—Sinäkö minua uhkaat—pthyi hävytön—hyi hengetön! (sylkee silmille, lyö käden poikki, siinä oleva astia särkyy pudotessaan. Panu vavahtaa rämähdystä)—Mitä tein? Käden katkaisin, haltijan häpäsin—omalla uhrivaarallaan—omana uhripäivänään—elä minua tuhoa—.
ILPOTAR (tulee hengästyksissään) Panu, Panu! Se tuli aseellisten miesten kera, piiritti talon!—Mitä— mikä sillä?
PANU (ei ole kuullut. Vaikeroiden) Poikani kirosin … umpilukkoon joukon kirosin!—Luulin Kiesuksen—oma haltijani hänet käsistäni vei—(juoksentelee, huutaa) Jouko, minne menit, tule pois, Jouko! Elä pelkää … tule pois!—Etsi, Ilpotar, tuo hänet tänne—koetan peruuttaa sanani, kironi kovan katkaista (kuvan edessä)—uhraan kaikki, mitä on—vaikka oman vereni vaatinet.—Ei auta, umpilukkoon hänet kirosin—
ILPOTAR
Minkätähden? Mitä teki?
PANU
Mitä seisot? Riennä etsimään!
ILPOTAR Uhrisaattue liikkeelle läksi, silloin tuli ja talon piiritti—eihän miehillä aseita—hinnan päästäsi lupasi—kohta on täällä!
PANU
Kuka?
ILPOTAR
Kontolan pappi!
(EMÄNTÄ tulee.)
EMÄNTÄ
Voi minkä teit!—Houri ja höpisi! Ei tuntenut äitiäänkään!
PANU
Miks'et tuonut häntä tänne? Miksi päästit menemään?
EMÄNTÄ Miks'en tuonut? Ettäkö olisit vielä hengen vienyt, kun jären veit! Enkä saanut tulemaankaan. Käsistäni karkasi. »Auta, pappi,—auta, pappi!» huusi mennessänsä. Siellä on nyt Panun tietäjän poika Martti papilta apua hakemassa isänsä vihoja vastaan!
PANU
Pahat henget kimppuusi!
EMÄNTÄ (yhä enemmän kiihtyen) Ja minä viisi hengistäsi, haltijoistasi! Sinua ikäni kaiken vapisin, haltijoitasi en ikinä! Itselläni on suojeluspyhät paremmat! Niiden nimeen jos poikani pyhitin, ei olisi nyt sillä jälellä, onneton. Miks'en häntä kohta synnyttyään Valamoon vienyt, miks'en häntä alun pitäen omaan uskooni neuvonut!
PANU
Näitkö Joukoa?—Mihin uskoosi?
EMÄNTÄ (huutaa) Ainoaan oikeaan ja autuaaksi tekevään! Kastettu olen! Kastettu Valamon monasterissa pyhän Maarian nimeen ja Marjaana on nimeni! Sinne menen ja sinne Joukon vien! Siellä parantavat, siellä kirosi peruutetaan!
PANU
Et ole kastettu, valehtelet.
EMÄNTÄ Vai valehtelen! katso tätä! (repäsee vaatteensa auki ja tempaa rinnaltaan ristin ja ojentaa sen Panun eteen.) En pelkää sinua! En ole milloinkaan pelännyt! Käärmeesi tapoin! Pappiakin autoin, hänelle ruokaa lähetin, minä pönkän palavan saunan ovesta potkasin! Kiitä minua siitä, että hankkeesi myttyyn meni! Vai valehtelen minä! Vai olenko koskaan taikojasi tehnyt? Vai olenko pakanallisiin uhreihisi koskaan osaa ottanut? Neitsyt Maarian nimeen ja kaikkein pyhimysten nimeen olen—heitä olen palvellut, heille pyhää tuohusta polttanut! (Panu riistää jumalankuvan hänen kädestään ja heittää hänet itsensä pitkin maata menemään. Kuin villitty kimpoaa emäntä sieltä ylös.) Tapa minut, tapa vaan niinkuin Annikin tapoit! Niinkuin Reidan tapoit! Niinkuin Joukon menetit! Tapa minut, niin tuon saat (osottaa Ilpotarta)—sitä vuottaa ja väijyy—häntä olet naisenasi pitänyt, minua orjanasi—väkisin minut veit, paljon saavasi luulit, et mitänä saanut, et rahtuista rahoa, petyit kaupoissasi, Valamon kirkon kelloissa myötäjäiseni kelluu! Ota sieltä, jos yletät!
PANU
Pois näkyvistäni, narttu! Herennet haukkumasta! (Potkasee häntä sydänalaan. Emäntä horjuu ja hoipertuu alas vaaran rinnettä.)– Kuoliko se?
ILPOTAR
Räähkää, miten rääkyi!—Nyt siitä pääsit!
PANU
Itkisit, et ilkkuisi.
ILPOTAR Mahdoit minua uskoa—enkö sanonut jo heti hänet tänne tuotuasi, ett'ei siitä naisesta tietäjän tekijäksi. Sinne meni Panujen suku! Eläisi nyt poika toisen naisen…
PANU (raa'asti)
Eihän ollut eläjätä sinunkaan sikiössäsi!
ILPOTAR Kuoli, kun kuolevaksi toivottiin. Vaan olisiko kuollut, jos jäi Jouko syntymättä? Sano se, Panu!
PANU
En minä häntä tappanut.
ILPOTAR Tappoivat ennen tietäjäin toivotuksetkin!—Sanotaan, että tappoivat toivotuksetkin!—Pelkäsit hänestä Panun tulevan Joukoa paremman.
PANU Ei olisi porton äpärästä koskaan Panua tehty! Eikä tehtäisi!—Turhia toivot!
ILPOTAR Porton äpärästä!—Toivonko? En toivo, en tule, vaikka käsin kantaisit, vaikka polvillasi rukoilisit! On uudet ystävät! On—! Vai porton äpärästä! Sekö palkka minulle, että taloasi hoidin, orjiasi opastin, että itseäsi kaikissa ahdingoissasi autoin! Kuka metsämiehet matkalla hoiti, kuka kylysi lämmitti, kun kylmästä tulit, kuka sinun tähtesi heimon parhaat miehet hylkäsi, kuka voudin viehätti, että sinulle hyvänä pysyisi ja hankkeesi menestyisi? Heitit, kun et enää tarvinnut! Vai äpärä poikani, ainoani, itkettyni!—Tulkoon pappi!—Siellä tulee!
(KARI, REITA, RAJALAINEN, SAVOLAINEN, KAINULAINEN y.m. aseellisia kontolaisia tulee ajaen edellään ILPOA, JORMAA y.m. aseettomia panulaisia. Kuuluu huutoja: »missä Panu?»)
ILPOTAR
Tääll' on Panu!
MARTINUS OLAI (tulee) Siinä hän on!—Tänne miehet!—Toiset palatkaa veräjälle niemen kannakseen! Elkää päästäkö ketään sisään eikä ketään ulos!
PANU
Mitä täällä teet? Mitä minusta tahdot?
OLAI Tietänet kysymättäsikin, mitä sinusta tahdon. Kuninkaan ja kirkon nimissä vangitsen sinut, murhamiehen ja velhon. Sitokaa hänet!
(Kari käy muiden miesten avustamana Panun kimppuun.)
PANU
Pois minusta!—Auttakaa, miehet!—Käykää päälle!—Tulkaa—tänne!—Ilpo!
OLAI
Pysykää siellä! Ken kätensä kohottanee, hänet keihäällä lävistän!
PANU
Ilpo!—Mitä seisotte?
ILPO
Emmehän mitä voi! Yllätti meidät aseettomat miehet!
PANU
Noutakaa aseenne! Rientäkää kylään!
OLAI
Pysykää aloillanne, olette saarretut!
ILPO
Emme pääse kylään … oli pannut vartijat kannakselle…
ILPOTAR (ilkkuen) Loihdi, Panu, aseet miehillesi! Tee temppusi, lue loitsusi, suuri tietäjä!
PANU
Murtakaa saarros! Elkää antako hänen minua ottaa! Kivillä heittäkää! Seipäillä lyökää!—Voi teitä raukkoja! (Koettaa riuhtaista itsensä irti.)
OLAI
Elkää päästäkö häntä!
KARI
Kyllä pysyy, kun minä pitelen! (Kiristää kädet selän taa.)
PANU
Ilpo! Vie voudille sana—että apuuni rientää!
KARI
Voudille!
OLAI Sai jo tuomionsa voutikin. Noidan nuoli näkymättömästä kaaresta ammuttu selkäänsä sattui, hänet kosken padosta kuohuihin syöksi.
PANU
Noidan nuoli?
KARI
Noidan nuoli—jousesta noitumattomasta ammuttu!
PANU
Sinunko?
OLAI Jumalatta eli, armotta kuoli—ei hänestä enää sinulle apua.—Tänne miehet! (astuu uhripuulle.)
JORMA (astuu väliin)
Elä iske pyhää puuta! Laske alas kirveesi!
OLAI
Alas epäjumalat!
JORMA
Jos Panun epähaltijan kuvan kaadatkin, säästä isiemme puu!
OLAI
Yhdessä kaatukoot yhteen kytketyt!
JORMA
Eivät ole meidän yhteen kytkemät!—Elä meiltä onneamme vie!
OLAI
Väisty vanhus! Onnen paremman sinulle sijaan annan.
JORMA
Ja minkä antanet?
OLAI
Annan ainoan oikean Jumalan.
JORMA En sinun jumalastasi minä. Toiseksi luulin, toinen onkin. Hyväksi haastoit, laupiaan, lempeän lupasit,—on koston, vihan ja vainon jumala jumalasi. Toivoin tulleesi rauhaa, rakkautta tuomaan, luulin hyvänä vieraana viipyväsi, herttaisia haastelevasi, uusia opettavasi—olisi katsottu, olisi kuunneltu, olisi otettu, mikä oikeaksi nähtiin. Laaja on taivahan laki, kaikki hyvät haltijat orttensa alle mahtuisi—jätä pystyhyn pyhä puumme!
NAISIA (puun ympärillä)
Jätä pystyyn pyhä puumme!
OLAI
Pois naiset!—(lyö puuta.) Laho on pyhä puunne! Ontosti kumahtaa!– Iskekää miehet!
RAJALAINEN
Pidä keihästäni! On siinä kaskimetsää, on tasaista tanhuata!
JORMA
Sua opastin, sinut Panun pauloista pelastin!—Ei kuule!
SAVOLAINEN
Hakataan yhdellä tiellä koko lehto!—Pidä takkiani!
RAJALAINEN
Nyt uskallatte?
SAVOLAINEN
Ei nyt pelkoa Panusta.
KAINULAINEN
Katso kummitusta!—Mikä jumalalta käden vei? Menköön toinenkin!
SAVOLAINEN
Menköön pääkin!
RAJALAINEN (hakkaa puuta)
Siin' on verkkojen varastamasta!—Siinä pyydysten pilannasta!—
SAVOLAINEN
Siinä karjan kironnasta!
KAINULAINEN
Siinä hallan huounnasta!
HUUTOJA PANULAISTEN PUOLELTA Pyhän puun kaatavat!—Voi, mitä tekevät!—Pyhän lähteen jalkoineen sotkevat!—Ei tule ikänä haltija näille maille takaisin!
ILPOTAR
Uuden ja paremman pappi antaa!
NAISTEN HUUTOJA
Olisi antanut olla pyhän puun kaatamatta!—Sydäntäni vihloo!
PANU Heille otukset eteensä ajoin! Karhut kiersin! Hirvet hiihdin! kaupat kävin!—ei kohoa avuksi yksi ainoa käsi! (Puu kaatuu.) Tuli taivahan polttakoon!
JORMA
Voi, minkä teki!
OLAI Siinä hän makaa murskana maassa! Suulleen suistui jumalanne! Kukistettu on valtasi, Panu! Voimaton on vihasi, kärjettömät kirosi!—Voitettu olet!
REITA
Taattoni kuolemansa kosti!
KARI
Annikki kosti!
OLAI Vanhurskas Jumala kosti. Häntä pilkkasit ja uhmasit, Panu. Kirkon kirosit ja häpäsit, minut, Jumalan palvelijan, tappaa aioit. Siitä olet sidottu ja siitä olet palkkasi saapa!—Teille, jotka häntä sokeudessanne seurasitte, minä armon ja anteeksi annon julistan. Ken oikean uskon omistanee ja kasteen kohta paikalla ottanee, saakoon metsänsä pitää ja eränkäynti-oikeutensa. Uusi kuninkaan vouti kastetut kuninkaan metsästäjinä pitää, vaan kastamattomat pois karkoittaa. Haltijanne huoneen hävitin, mutta samalle sijalle rakennamme Herralle temppelin. Siinä te uutta Jumalaa palvelette.
ÄÄNIÄ
Ei osata—ei tiedetä…
OLAI Tulen teitä neuvomaan ja opastamaan. Olen hänestä teille jo kertonut ja julistanut. Yhä vielä lisää kerron ja julistan. Ett'ette koskaan ilman opastajaa olisi, jätän teille opastajaksi uuteen uskoon Reidan—
PANU
Reidan?
ILPOTAR
Reidan!
(Seuraavan kestäessä lähentelee hän REITAA ilmeisellä mielenkiinnolla.)
OLAI Reidan, joka teille pyhiä kirjoja lukekoon ja lapsenne lukemaan opettakoon. Ei ole hän teille outoa heimoa eikä vierasta verta. Omaa sukuanne hän on, veljenne, jonka retket Jumala ihmeellisesti johti ja valasi, että teitäkin nyt valaista voisi. Viisaasti luuli Panu tehneensä, kun hänen taattonsa tuhosi ja talonsa poltti. Nyt ovat hänen hankkeensa häntä itseään vastaan kääntyneet. Panulan nyt Reita omaksensa saakoon ja siinä asukoon. Pappilaksi Panula muuttukoon. Opettajanne hän olkoon niinkuin isänsä ennen kuuluu olleen, mutta oikeaa tietoa hän teille jakakoon, opettakoon teitä tuntemaan ainoata oikeata Jumalaa, joka on kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja hänen nimeensä nyt kastettavaksi käykää!
ÄÄNIÄ (hyväksyviä ja nurkuvia)
Isä, Poika ja Pyhä Henki!
PANU Et tehnyt tätä, et minulle mitään mahtanut, jos ei oma vereni vastaani noussut, oma tappamani takaisin tullut. Minua oli auttavinaan, sinua auttoi, sala-ansat viritti, itselläni pääni hinnan maksatti. Oli jo Reidan henget hallussani, kohta olisi sinunkin henkesi olleet. Kerran pelastuit, toiste et olisi. Vaan vielä sodat syttyvät, vielä vainot viriää, vielä vihat entistä isommat pilviä punaa! Nousevat sauhuna ilmaan kirkkosi ja palavat pappilasi! Vielä Korpivaara Kontolan kukistaa—
OLAI
Käy—lähdemme, miehet! Vie hänet venheihin, Kari.
KARI
Tuoss' on, taluta itse!—(heittää köyden kädestään.)
REITA (tarttuu köyteen)
Minä talutan!
OLAI
Etkö tule kanssani, Kari?
KARI En tule kanssasi enempi.—Nyt sinua seuraan, Jorma! On helppo ollakseni, ei nyt Panun isku päätäni paina.
PANU (alta kulmainsa väijyen) Yhtä sinulta kysyisin, enhän sinulle enää mitään mahda: sano suotta minulle salaiset sanasi, joilla minut voitit—et heitä enempi tarvitse…
REITA (hädissään)
Elä sano Panulle sanojasi! Elä sano sanojasi!
ILPO JA MUUT
Sano sanasi, sano!
ILPOTAR
Elä sano, elä ilmaise…
PANU
Etkö uskalla?
OLAI
Salaiset sananiko?—Ne juur'ikään kuulitte. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen—siinä sanani!
PANU (ylenkatseellisesti naurahtaa)
Ei ne oikeat sanasi!—et uskaltanut—vielä minua pelkäät!
(MARTINUS OLAI, PANU, REITA y.m. lähtevät.)
JORMA
Minne viet hänet?
OLAI Kaikista pahoista töistään palkkaansa saamaan—Turkuun tuomittavaksi ja roviolla poltettavaksi. (Menee.)
JORMA Roviolla poltettavaksi! Jo tuli tuho tietäjälle, jo Panuille päiväin päätös—taisi tulla Karjalan kansallekin.
ILPOTAR Ei kansalle tuhoa tullut—Panu otettiin, Reita sijaan annettiin—on sukuamme, on omaa heimoamme, on pojalla isänsä muinaiset haltijat— rinnan heitä papin haltijain kanssa palvelemme, toista toisen vuoron— ei ole tarvis vaihtokauppoja katua.—Kastettavaksi kutsui pappi— käydään kaikki, kaste otetaan!
1:N MIES Lupasi pappi eläessä hyvän huolen pitää…
MUUAN VANHA VAIMO
Ja kuoltua sanoi avonaiset taivaat antavansa…
JORMA Valetietoa oli Panun tieto, pahoin teki kaikki, väärät haltijat toi, oikeat pois pelotti, tyhmät taiat neuvoi, pyhät paikat pilasi, hyvät haltijat häpäsi ja vihotti,—en olisi toki tuota loppua hänelle tulevaksi suonut.
4:S MIES Mitä teemme, miehet?
ILPOTAR
Teette min' sanoin!
4:S MIES En akalta neuvoa kysynyt. Sano mielesi, Jorma!
1:N MIES Sano, Jorma, käymmekö kastettavaksi?
JORMA Nytkö Jormalta neuvoa kysytään? Ei ennen hänen tietojaan tarvittu. Vaan kun mieltäni kysytte, niin mieleni sanon. Väinön tiedon hylkäsitte, ainoan oikean annoitte ylen. Sama teille luopioille, kenen jumalia palvelette. Ei vääristä tiedoista toinen toistansa parempi. Tehnette niinkuin vaatii voittajanne.
ILPO
Entäs sinä, Jorma?
JORMA Minä en Väinöä kenenkään Kiesukseen vaihda. En kärsi kuulla kellojen tältä vaaralta kumisevan, ei siedä silmäni nähdä kaskisavujen pyhän vuoren rinteiltä nousevan, mistä ennen uhrisavut ukon ilmoihin yleni. Pois lähden! Tuonne salojen siintävien siimekseen katoan!—Siellä Tapiolle uudet puut pyhitän. Tuosta taimen otan, vanhan puun maahan uuteen istutan.—Lähdemme Kari!
KARI
Lähdemme—hetipaikalla!
1:N MIES Ottakaa minutkin!
2:N MIES Minäkin tulen!
3:S MIES Minä myös!
1:N MIES Koko heimo lähtekäämme!
4:S MIES Jako heittäisimme talomme ja tavaramme Kontolaisten saaliiksi?
ILPOTAR
Laulajan loruja, ukko houkon hourehia!
4:S MIES Mieletöntä on Jorman puhe, päätöntä on koko heimon suotta pakotta lähteä nälkäkorpeen kuolemaan. En lähde, ennen vettä päähäni valatan. (menee.)
JORMA
Nälkäkorpeen kuolemaan? On taivas korpienkin takana. (Osoittaa metsiä, jotka heloittavat nousseen päivän valossa.) Tahdotteko kuulla laulua Jorman taivaasta?
KARI
Tahdomme kuulla—laula, lähtövirtesi viritä!
ILPOTAR
On tuo kuultu—(menee.)
(Kaikki muut paitse JORMA, KARI, KARITAR ja joitakuita muita menevät.)
JORMA
Eivät tahdo kuulla tarua Jorman taivaasta—pois menevät.
KARI Elä heistä—menkööt, kun menevät, sekasikiöt! Mieltäni etovat. Laula, laula, runoa rintani, säveltä sointuvaa nyt sydämmeni halajaa!
1:N NUORI MIES Niin minunkin!
2:N NUORI MIES Niin minunkin!
JORMA
Sanat tiedätte, sävelen tunnette?
KAIKKI
Tiedämme, tunnemme!
JORMA
Niinpä soikoon pyhältä uhrivaaralta vielä viimeinen uhrivirtemme:
(JORMA nousee uhripaaelle, KARI ottaa Jormalta kanteleen ja säestää.)
JORMA
MUUT
JORMA
MUUT
JORMA
MUUT
(Esirippu.)
